Arki ja sen mutkaisuus...

Maanantaina ajattelin, että laitan herätyksen 6.30, vaikka iltavuoroon olen menossa, sillä haluan tehdä tuoreita sämpylöitä aamupalaksi. Kello soi ja minä jatkoin uniani. Eipä ollut sämpylöitä aamupalaksi. Syötiin perus puuroa, mutta sekin oli hyvää. Vein lapset klo 9. hoitoon ja aloin valmistautua iltavuoroon. Pääsin kotiin ja aloin tekemään porkkanasämpylöitä. Minulla ei yleensä onnistu sämpylät - mutta tällä kerralla ylitin itseni. Ne onnistuivat jopa täydellisesti. Maku oli kohdallaan, ja eihän tuoreessa leivässä ole koskaan mitään vikaa ja muuta ei päälle tarvitse laittaa kuin nokare voita.

Töihin päästyäni ja tunnin siinä touhutessani puhelin soi. Hoidosta soitetaan, että pienimmällä nousussa kuume. Mies hakee hänet pois hoidosta ja minä jatkan töitäni. Illalla kotiin tullessani herkuttelin dippikasviksilla. Joskus jotain "terveellistä".

Tiistai aamuna isomman lapsen hoitoon viemisen jälkeen menin mieheni mukaan tk:hon, kun meni hakemaan sairaslomatodistusta pienemmän vuoksi ja lähdin iltavuoroon. Tänään tein kolme tuntia töitä, kunnes mieheni soittaa kotoa, ettei pienellä kyllä nyt kaikki ole kunnossa. Hengitys oli todella pinnallista ja huulet olivat hieman sinertäneet. Hän lähti käymään päivystyksessä ja kolmen tunnin päästä minulle tuli töihin hetkeksi hoitoon pikkuinen diagnoosilla keuhkokuume. Isäntä sai rauhassa hakea apteekista lääkkeettä ja minä annoin pienimmälle ruokaa ja rakkautta sillä aikaa.
Olin todella huolissani, kun en itse ollut tilanteessa mukana. Minä kun yleensä aina hoidan kaiken ja haluan olla mukana - vastuunjakaminen on haasteellista omalla kohdallani. Illalla kotiin päästessäni sain itselleni mielenrauhan kun, sain olla pienen vierellä.

Keskiviikkona meni aamuvuoron merkeissä ja kotona lasten kanssa, mies vietti iltansa tallissa. Pientä tasapainoa kun kipeän lapsen kanssa ollut kolme päivää.

Tämä torstai on ollut aika seesteinen vielä tähän asti, omat isovanhempani kävivät meitä moikkaamassa. Päivällä pääsen käymään uudessa työpaikassani, jossa aloitan tammikuussa työni. Jännittävää! Illalla olisi vanhempainilta. Äitini tulee lapsia siksi aikaa katsomaan, jotta me molemmat pääsemme osallistumaan.

Mukavaa päivänjatkoa!