Vihdoin vapaapäivä!

Tänään on ollut oikein mukava päivä! Nimittäin viikon ainoa vapaapäiväni, jonka olen saanut nauttia perheen ja ystävän kanssa.

Aamualkoi aika normaalisti; herään kun nuorimmainen alkaa jokeltamaan ja nousen ylös. Vaihdan vaipan hänelle ja laitan pari kuppia kahvia tippumaan. Aivan rutiinin omaisesti. Joka kerta, aina kun olen vapaalla tai menen iltavuoroon, aina näin. Saan olla hetken hänen kanssaan kaksin, kunnes vanhempi lapsi herää ja menee herättämään isäänsä. Kyllä. Mieheni oli myös tänään kotona viettämässä omaa viikon tasausvapaata. Keitän puuroa ja samalla katson kuinka pienin ihmeeni tyhjentää kattilakaappia ja "auttaa" omalla tavallaan. Saan kahvia ja alan hymyilemään avatessani keittiön verhot. Aurinko. Aurinko paistaa ja saa välittömästi mieleni hyvälle tuulelle. Olin ystäväni kanssa aiemmin viikolla puhunut, että jos sää sallii niin puistoreissua lasten kanssa olisi luvassa.

Aamutoimet menevät rutiinilla ja kaikilla on hyvä mieli. Ystäväni saapuu lapsensa kanssa ja puistoretki alkoi. Aivan ihana hetki aikaa lapsille ja ystävälleni, maailman parannusta sekä neuvojen vastaanottamista. Mikä sen parempaa? Varsinkin kun lisää mielikuvaan kupin kuumaa kahvia :)

Ystäväni jatkettua matkaansa myös mieheni jatkoi omaansa harrastuksensa pariin. Lasten kanssa aika ajoittain matelee ja välillä menee niin nopeasti, ettei huomaakaan. Tänään se mateli ja minä matelin. Elin siinä toivossa, että olisimme lasten kanssa voineet yhdessä ottaa pienet "nokkaunet", mutta turhaan. Keitin itselleni lisää kahvia ja elin toivossa, että kyllä tämä tästä. Vanhin totesi jossain vaiheessa iltapäivää, että eikö me todella olla menossa mihinkään kylään - ollaanko oikeasti vain kotona? Minä siinä leuka auki jäin ja yritin selittää kuinka äidistä on ihanaa olla kotona ja vain tekemättä mitään tai menemättä mihinkään. Selitin, että tänään on äidin viikon ainoa vapaa ja seuraavan kerran olen vapaalla ensi tiistaina. Tämä taisi olla hänelle hieman liikaa, sillä sanoi, ettei voi ymmärtää tuollaista työntekoa ettei kotona olla ollenkaan. Jep. Pidä siinä sitten naama peruslukemilla ja vaivihkaa vaihdat aihetta legoihin, jotka olimme onnistuneesti levittäneet olohuoneeseen.

Ilta onneksi meni nopeasti ja aika kivuttomasti molemmat enkelit menivät nukkumaan. Nyt alkaa omat luomet hieman painaa ja tarvitsee varmaan hivuttautua omaan sänkyyn. Onneksi suinkaan ei tarvitse yksin nukkua, sillä vanhin on päättänyt, että aina kun isi on poissa, niin hänen paikka on vieressäni, jottei minulle tule paha mieli.

Kiitollisin mielin toivotan hyvää yötä!