Kaikki hyvä loppuu aikanaan!

Oli aivan mielettömän ihana viikonloppu. Vietin aikaa ystäväni ja hänen lapsensa kanssa sekä omieni. Tuli tehtyä vaikka ja mitä mukavaa.

Ystäväni saapui perjantai ehtoolla meille "maalle" ja lapset olivat riemuissaan toistensa näkemisestä. Ystäväni on myös nuorimmaisen lapseni sylikummi, joten jälleen näkemisen riemu 1-vuotiaalla oli suuri. Isommat lapset jäivät ulos leikkimään ja puistoilemaan, joka sijaistee kodimme lähellä, turvallisen matkan päässä talostamme, jotta heidät uskaltaa sinne laskea (lue napanuora ei vielä ole itseltä katkennut). Me sitten ystäväni kanssa touhuttiin omiamme sisällä pienimmän kanssa ja vaihdoimme kuulumisia, emme olleet myöskään hetkeen nähneet. Maku lehdestä löysin feta-kurpitsansiemenleipä-ohjeen, jota ajattelin kokeilla tarjottavaksi ystävälleni. Ohje oli tosi helppo ja sen tekemiseen ei todella kulunut aikaa kuin 15min. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan ja erilaisia variaatioita on helppo tästä ohjeesta muunnella.

Feta-kurpitsansiemenleipä

5 dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

½ tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

2½ dl maitoa

1 muna

½ dl voita sulatettuna

½ dl aurinkokuivattuja tomaatteja paloteltuina

50g fetaa murusteltuna

PINNALLE

½ dl kurpitsansiemeniä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maito, muna, voi, aurinkokuivatut tomaatit ja fetamurut.

Sekoita nopeasti taikinaksi. Leivo taikinasta leipä tai jaa taikina kahteen osaan ja tee kaksi pienepää leipää.

Nosta leipä leivinpaperin päälle pellille ja ripottele pinnalle kurpitsansiemeniä.

Paista 225 asteisessa uunissa alatasolla n.40min

Lapset saatiin sisälle illan hämärtyessä ja heille järjestettiin iltapalan jälkeen elokuva ilta kera popcornien ja karkkien. Katsoimme yhdessä elokuvan Joulupukki ja noitarumpu lasten toiveesta, jonka jälkeen vetäydyimme yöpuulle.

Lauantai aamu alkoi hieman sumuisena ja utuisena. Lapset heräsivät hyväntuulisina ja aloittivat heti leikeillä. Ystäväni kanssa pohdimme tekemistä ja päätimme mennä käymään hänen isovanhempiensa luona, jotka asuvat meidän lähellä (täällä maalla 10-15km säteellä asuvat ovat lähellä). Lapsille ei kerrottu, mihin matkustetaan, jotta saatiin jännitystä päivään. Iloisena huomasivat matkalla tutun reitin ja riemuitsivat takapenkillä, että pääsevät "mammaa ja vaaria" moikkaamaan. Isoisovanhemmissa on se ihana puoli, että tunne on todella molemminpuolista ja se, että nuoret tulevat omien lastensa kanssa viettämään aikaa heidän kanssaan, joilla ei muuta olekaan kuin aikaa. Siellä meni ulkoillessa ja kaffetellessa pari tuntia nopeasti, kunnes oli aika lähteä kotiin laittamaan pienintä nukkumaan päiväunille. Mukaan mammalta ja vaarilta tarttui salaattia, sipulia, tomaattia, avomaankurkkua ja persilijaa, jota mamma itse kasvattanut. "Ihanan omavaraista porukkaa." Itse en tänä kesänä saanut juuri mitään, mitä olin viime talvena ajatellut kasvattavani, mutta onneksi näitä ihmisiä on lähipiirissä, jolta saa omanmaan ihanuuksia. Okei. Laitoin perunaa, mutta yhtään en ole jostain syystä saanut syötyä... Päätimme ystäväni kanssa loihtia meille lounas-salaattia, ja oli aivan mielettömän hyvää ja jotenkin maku oli puhdas ja raikas. NAM!

Salaattia "omamaan" antimista

Salaattia, erilaisia

Tomaattia

Avomaankurkkua

Fetaa

Auringonkukan siemeniä

Lapset söivät eilistä jauhelihakastiketta ja rakettispaghettia. Heidän mielestä ei parempaa olekaan :) Aamuvaihtui siis päiväksi ja ystäväni alkoi pohtia, josko he jäisivätkin toiseksi yöksi. Tottakai ja todellakin he saisivat jäädä. Mikäs sen parempaa minulle, että saan aikuista seuraa ja apua lasten hoidossa, kun mies reissussa, josta vasta maanantaina kotiutuu. Lapset haluivat mennä ulos jälleen, jossa viettivät taas monta tuntia. Iltaohjelmaksi järjestimme saunomista ja hieman leivontaa. Lapset halusivat lettuja, jonka taikinan tekivät yhdessä. Minä sitten ajattelin, että täytyy varmaan tehdä täytettyjä lettuja ystvävälleni, koska ansaitsimme pientä herkuttelua päivän päätteeksi. Letuista ei kuvaa kerennyt ottamaan, kummastakaan (täytetyistä tai lasten), mutta hyviä olivat. Täytteeksi laitoin jauhelihaa ja riisiä, sekä joukkoon heitin purkin Santa Marian Tacokastiketta, mozzarellaraastetta ja pieneksi leikattua leipäjuustoa. Kuorrutus oli mozzarellasta. Voi mahoton, että olivat suunmukaisia. Oli ihanaa mennä aikaisin nukkumaan täyden vatsan viereen.

Sunnuntai aamu oli aurinkoinen ja syksy tuoksui taas nenään. Mielettömän mukava viikonloppu takana ja taas alkaa arkinen aherrus, kun maanantai saapuu. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin se vain menee. Tämä viikko oli täynnä iloa, rakkautta ja leivontaa. Juuri niin kuin olin ajatellutkin. Nyt on omat ja lasten tarpeet taas hetkeksi täytetty ja arkinen aherrus (sekä ajatus siitä) tuntuu mukavalta. On kiva tehdä välillä jotain muuta, kun elämä pääsääntöisesti on vain pelkkää arkea.

Lasten keräämä kimppu pihalta.

Kukkia kaikille! Ehkä vielä kuitenkin tänään saatan jotain leipoa, jos jaksaa. Mukavaa sunnuntaita myös muille!

Susanna